Top 5 maisemakohteet Suomessa

Suomen luontoa kuvaavat 27 eri kansallismaisemaa. Ne ilmentävät Suomen luonnon erityyppisiä piirteitä, ja niillä on myös voimakas symboliarvo sekä yleisesti tunnettu merkitys kansallisessa historiassa sekä kulttuurissa. Kansallismaisemille ei ole määritelty tarkkoja rajoja, eikä niillä ole roolia kaavoituksessa. Kansallismaisemilla on kuitenkin suuri merkitys alueiden matkailulle, joten niihin kohdistuvat muutokset pyritään pitämään mahdollisimman vähäisinä.

1.Koli

koli

Koli on yksi ikonisimmista kansallismaisemista Suomessa. Pielisen rannalla sijaitseva Koli on Pohjois-Karjalan korkein vaara. Koli on muodostunut suurimmaksi osaksi valkoisesta kvartsista, ja sen laella on suuria puuttomia, paljaita valkoisia kalliopintoja. Kolin korkein kohta sijaitsee Ukkokolilla, joka on yksi Kolin huipuista. Ukkokolilta avautuva maisema on inspiroinut useita suomalaisia taiteilijoita, muun muassa Jean Sibeliusta, Eero Järnefeltiä ja Juhani Ahoa, ja se on tallennettu useisiin suomalaisiin kansallisromanttisiin maalauksiin. Se on edelleen luonnossa liikkujien ja vaeltajien suuressa suosiossa.
Kolin kvartsi on maailman vanhimpia kiviä. Itse Koli on aikoinaan kuulunut suureen vuoristoon, jonka jääkausi silotti. Jääkauden aikana kovin kiviaines jäi kuitenkin koholle.

2.Pallastunturit

pallastunturi

Pallastunturit kuuluvat Pallas- ja Ounastuntureiden tunturiketjuun Muonion ja Enontekiön kunnissa. Tunturiketju on 50 kilometriä pitkä ja se sijaitsee 400–500 metriä merenpinnan yläpuolella. Tunturiketjun huiput ovat pyöreälakisia keroja, ja ne kohoavat vielä 200-300 metriä korkeammalle. Pallastuntureiden korkein laki Taivaskero on 809 metriä korkea.
Persoonallisen ulkomuotonsa ja koskemattoman luontonsa vuoksi Pallastunturit kuuluvat Lapin kuuluisimpiin luontonähtävyyksiin. Pallastunturit ovat myös yksi Suomen arvostetuimmista kansallismaisemista.

3.Porvoonjokilaakso ja Vanha Porvoo

porvoonjokilaakso

Porvoonjokilaakso on yksi Suomen vanhimmista asutuista seuduista. Joen varteen rakennettiin Linnavuoren muinaislinna 1100-1200-luvulla, ja kaupunkioikeudet Porvoo sai jo 1300-luvulla. Nykyinen tuomiokirkon ympärillä sijaitseva ”Vanha Porvoo” on syntynyt keskiajan tienoilla, vaikka vanhimmat rakennukset ovat peräisin vuoden 1760 palon jälkeiseltä ajalta.
Porvoo on jäänyt Suomen historiaan vuoden 1809 valtiopäivien takia. Silloin Venäjän keisari antoin Suomelle autonomisen aseman. Valtiopäivien avajaiset pidettiin Porvoon Tuomiokirkossa. Porvoon asemaa suomalaisuuden edustajana on lisännyt myös kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg.

4.Pohjois-Karjalan vaarakylät

pohjois-karjalan-maisema

Pohjois-Karjalassa sijaitsevat vaarakylät ovat yksi Suomen omintakeisimmista kansallismaisemista. Vaara-asutus tarkoittaa asutusta, jossa talouskeskukset ovat yksikseen tai ryhmissä peltoalueiden yhteydessä vaarojen laella.
Pohjois-Karjala on harvaan asuttua seutua, ja vaarakylät voivat olla asukasluvultaan ja pinta-alaltaan hyvin pieniä. Vaarat ovat kivisiä, mutta siitä huolimatta alueidensa parasta viljelyseutua.
Pohjois-Karjalan vaarat nousevat yli 200 metrin korkeuteen, ja vaarojen huipuilta on laajat näkymät ympäröivään maastoon. Tyypillisiä vaarakyliä ovat Kirvesvaara ja Hakovaara Ilomantsissa sekä Heinävaara Kiihtelysvaarassa.

5.Imatrankoski

Imatrankoski

Imatrankoski syntyi, kun Saimaan vesimassat murtautuivat Salpausselän läpi noin 6000 vuotta sitten. Salpausselkä oli aiemmin toiminut tehokkaana esteenä veden virtaamiselle Laatokkaan, mutta kun maa kohosi hitaasti lännempänä, alkoi vesimassa purkautua kaakkoon päin. Kosken virtaus oli voimakas, ja siitä jäivät kertomaan lukuisat hiidenkirnut ja muut kallioperän kovertumat. Koski pauhasi vuolaana kesät ja talvet.
Imatrankoski on Suomen vanhin matkailunähtävyys ja sen vuoksi myös itsestään selvä kansallismaisema. jota on käyty ihastelemassa jo 1700-luvulta lähtien. 1800-luvun lopulla se oli suuri nähtävyys jopa Euroopan mittakaavassa. Koskimaiseman suosion ansiosta Imatrankoskelle rakennettiin linnamainen Valtionhotelli vuonna 1903.
Imatrankosken luonnontila loppui 1920-luvulla, kun Imatrankosken voimala valmistui. Voimalan rakentamisen jälkeenkin vettä virtasi koskeen jonkin verran, mutta voimalaitoksen kuudennen koneiston valmistuttua vuonna 1937 kuivui koski lopulta kokonaan. Tämän jälkeen vettä on juoksutettu vain näytösluonteisesti sekä häiriö- ja huoltotilanteissa. Koskinäytöksiä on vuodessa satakunta, ja yksi näytös kestää noin 17 minuuttia. Sen aikana vettä virtaa 500 m³/s, joten tämä näky antaa jotain viitettä kosken entisaikaisesta voimasta.